1. Käsityön oppimis- ja työympäristön pedagoginen suunnitelma

Perusopetuslaissa (628/1998) käsityö on yksi, kaikille yhteinen oppiaine. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) käsityön tehtäväksi määritellään oppilaiden ohjaaminen kokonaisen käsityöprosessin hallintaan. Käsityö on oppiaineena monimateriaalinen (monia eri materiaaleja käsittelevä) kokonaisuus, jossa toteutetaan käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa toimintaa.

Käsityön keskeiset sisällöt määritellään vuosiluokkakokonaisuuksittain 1–2, 3–6 ja 7–9. Käsityön opetus on jatkumo, jossa tiedot ja taidot syvenevät asteittain. Suunnitelmallinen oppimispolku yltää aina esiopetuksesta perusopetuksen päättöluokalle asti. Käsityön opetuksen päättövaiheen keskeiset sisältöalueet aineenopetuksessa ovat:

• S1 Innovointi
• S2 Muotoilu
• S3 Kokeilu
• S4 Dokumentointi ja arviointi
• S5 Tekeminen
• S6 Työturvallisuus
• S7 Yrittäjämäinen oppiminen
• S8 Tiedostaminen ja osallistuminen

Tekeminen käsityössä tarkoittaa erilaisten laadukkaiden ja toimivien, ekologisesti ja eettisesti kestävien tuotteiden tai teosten valmistamista. Tuotteiden ja ratkaisujen valmistamiseen käytetään tekemiseen tarvittavia työvälineitä, koneita ja laitteita. Opetuksessa käytetään sekä teknisen työn että tekstiilityön työtapoja, oppimisympäristöjä ja materiaaleja.

Edellä mainittuun pohjautuen, tarvitaan käsityölle kouluihin sellainen oppimis- ja työympäristö,  joka mahdollistaa käsityöllisen ongelmanratkaisun ja vastuullisen työskentelyasenteen omaksumisen materiaalisen maailman kontekstissa laajasti ja käyttäjälähtöisesti.

Käsityön opetuksen ja oppimisen keskiössä on kokonainen käsityöprosessi sisältäen ideoinnin, suunnittelun, kokeilut, ratkaisuvaihtoehtojen testaamisen, prototyyppien rakentamisen, tuotteen tai ratkaisun valmistamisen sekä arvioinnin. Dokumentoinnin avulla käsityöprosessi tehdään näkyväksi. Käsityön opetuksella vahvistetaan edellytyksiä monipuoliseen työskentelyyn hyödyntäen laajasti käsityön materiaaleja, työvälineitä, koneita ja laitteita. 

Kouluissa käsityön opetuksen toteuttaminen vaatii sekä opetus- ja oppimisympäristön että yhteisen toimintakulttuurin kehittämistä. Uuden koulun rakentamisen tai jo olemassa olevien tilojen korjausrakentamisen prosessi etenee seuraavien vaiheiden kautta: tarveselvitys – hankesuunnittelu – ehdotus- ja yleissuunnittelu –  toteutussuunnittelu – rakentamisvaihe – käyttöönotto. Kun käsityönopetuksen kehittäminen on osana rakennushanketta, käyttäjät ja sidosryhmät osallistuvat kaikkiin näihin vaiheisiin tarveselvitysvaiheesta alkaen. Tällä pyritään varmistamaan sellainen oppimis- ja työympäristö, joissa käsityön opetusta voidaan toteuttaa vuosikymmenien ajan. 

Koulun ja käsityön pedagogian kehittäminen liittyy myös osaksi rakennushanketta, sillä  tarveselvitysvaiheessa selvitetään käsityön opetuksen järjestämisen tahtotila eli pedagoginen visio, joka on näkemys käsityön opetuksen ja oppimis- ja työympäristön toiminnasta tulevaisuudessa; millainen on tuleva opetustilojen kokonaisuus. Pedagogisen vision perusteella luodaan pedagoginen suunnitelma, josta seuraa oppimisympäristön konsepti. Tämän jälkeen edetään hankesuunnitteluvaiheeseen, jonka aikana toteutetaan oppimisympäristön mallintaminen ja testaus sekä näitä seuraava arviointi. Toteutussuunnitteluvaiheessa suunnitellaan käsityön opetustilojen sisäympäristö. Ennen käyttöönottoa sovitaan vielä työtilojen toimintatavat ja pelisäännöt.

Käsityön oppimis- ja työympäristön pedagogisessa visiossa luodaan kuva siitä, millaisissa käsityön opetuksen tiloissa koulussa tullaan toimimaan tulevaisuudessa. Millaisia tarpeita käsityön opetuksella on suhteessa opetussuunnitelman perusteisiin, paikalliseen opetussuunnitelmaan ja sen täsmennyksiin, ja millaiset ovat rakenteelliset mahdollisuudet käsityön opetuksen toteuttamiselle. 

Oppiaineena käsityö edellyttää käytännöllistä toimintaa. Käsityössä edetään suunnitteluprosessin kautta valmistusprosesseihin ja ne vaativat työskentelylle sellaisia tiloja ja alueita, joissa oppilaat ja opettajat voivat toimia tarkoituksenmukaisesti. Opettaja ei voi esimerkiksi havainnollistaa käsityön materiaaleihin ja työmenetelmiin liittyvää tietoa ja osaamista ilman soveltuvaa työpistettä. Oppilaan tulee myös pystyä siirtymään käsityön oppimis- ja työympäristössä työtilasta, työpisteestä tai työalueelta toiseen sujuvasti oman käsityöprosessinsa edistymisen edellyttämällä tavalla opettajan tai opettajien yhdessä ohjatessa työskentelyä. 

Tulevaisuuden käsityön opetuksen visiointiin liittyy oleellisesti kysymys siitä, mihin ollaan matkalla, mitä tavoitellaan. Käsityön oppimis- ja työympäristön suunnittelu onkin hyvä aloittaa esittämällä kysymyksiä käsityön oppimisen merkityksestä ja visioimalla parempaa, kestävän käsityön avulla rakennettavaa hyvinvoivaa tulevaisuutta. Visioinnin yhteydessä voidaan myös suunnitella, miten tulevat fyysiset tilat ovat eri käyttäjäryhmien käytössä vuorokauden eri aikoina. Muutostarpeet tunnistamalla voidaan antaa muoto ja suunta tulevaisuuden käsityön oppimiselle. Samalla pohditaan, mihin ajatukset koulun toimintakulttuurin fyysisistä, sosiaalisista sekä tieto- ja viestintäteknologisista tekijöistä perustuvat. Käyttäjien tarpeet ja toiveet muodostavat suunnittelun lähtökohdan. Niiden selville saamiseksi suunnittelussa tarvitaan käyttäjiä tiedon lähteinä, ideoijina, inspiraationa ja aktiivisina osallistujina. 

Visioinnin ja ideoinnin avulla muodostetaan yhteinen tahtotila, ja sen pohjalta määritellään opetus- ja oppimistapoihin liittyvät tavoitteet. Tätä edesauttaa se, että osana toiminnan arviointia opetuksen arjessa on käytössä koko koulun oppimisympäristöjen kehittämissuunnitelma tai ainakin lista kehittämiskohteista. Kehittämistyötä voi tehdä esimerkiksi perusopetuksen laatukriteerien pohjalta. Visiointi ja ideointi on luovaa ongelmanratkaisua, jonka voi toteuttaa erilaisina työyhteisöä kehittävinä prosesseina.

Kaikkien oppimis- ja työympäristön suunnittelussa mukana olevilla olisi hyvä olla yhteinen suunta käsityön opetuksen kehittämiselle, sekä visio tulevissa tiloissa toteutettavasta käsityön opetuksesta. Oppimisen tavat ja vaatimukset muuttuvat vauhdilla. Tämän päivän oppimis- ja työympäristö koostuukin tiloista ja alueista, joissa voi ideoida yhdessä ja oppia toisilta sekä tiloista ja alueista, joissa voi työskennellä käsityöprosessin edellyttämällä tavalla.

Tilasuunnittelussa tulee ottaa huomioon tiloissa toimivien käsityön opettajien ammattitaito sekä oppilaiden ja opettajien tuleva toiminta käsityön opetuksen tiloissa. Tilojen ja toimintojen määrittelyyn tulee käyttää riittävästi aikaa ja osallistaa eri käyttäjäryhmiä mukaan suunnitteluun. Ilman osallistumista käyttäjät eivät usein osaa haluta muutosta tai kehittämistä, koska ovat tottuneet siihen, miten asiat ovat juuri nyt. Valmistuva oppimis- ja työympäristö tarjoaakin mahdollisuuden uudenlaiseen opettamisen kulttuurin muodostamiseen.

Opetushallitus on julkaissut vuonna 2018 oppaan Koulusta oppimisen ympäristöksi - Työkaluja oppimisympäristön muutokseen. Oppaassa kirjoittajat Marko Kuuskorpi ja Julianna Nevari piirtävät kuvaa tämän päivän koulusta, sen toimintakulttuurista, oppimisprosesseista sekä tila- ja kalusteratkaisuista. He myös kuvaavat selkeästi, miten oppimisympäristön kehittäminen etenee rakennushankkeen rinnalla. 

Alla oleva kuvio (myös liite) havainnollistaa oppimisympäristön kehitysprosessia, jossa yhteisestä tahtotilasta edetään kohden pedagogista suunnitelmaa ja oppimisympäristökonseptin kuvauksien kautta käytännön ratkaisuihin, kohden toimivaa ja kustannustehokasta koulua. Uuden käsityön oppimis- ja työympäristön kehittäminen on prosessi, jossa on alkuun paljon pohdittavaa suhteessa käsityön opetuksen järjestelyihin ja suunnittelukierroksia käydään useita, ennen lopullisten tilojen käyttöönottoa. 

Oppimisympäristön kehittäminen käyttäjien näkökulmasta rakennusprojektin osana.

Katso ylläoleva kuva (Opetushallitus 2022) tarkemmin alla olevasta tiedostosta.

Oman koulun ja yleisemmin koulukäsityön historiaan tutustuminen antaa perusteita tulevaisuuden käsityön opetuksen uudistamiseen. Koulukäsityö on historian saatossa, pedagogian kehittymisen myötä muuttunut opettajajohtoisesta tuotteiden ja töiden kopioinnista oppilaiden innovointia ja itseohjautuvuutta tukevaksi opetukseksi. Käsityön opetuksessa tuetaan tämän päivän nuorten elämismaailman luovuutta. Uudet ideat parantavat työn tuottavuutta, ja niillä voidaan tulevaisuudessa ehkä vaikuttaa jopa erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen.  

Ideoiden ja ajatusten yhteiskehittely, digitaalinen mallintaminen sekä useisiin erilaisiin materiaaleihin tutustuminen ja niiden käyttäminen kehittävät käsityönopetusta ja luovat mahdollisuuksia yhteisopettajuuden hyödyntämiselle.

Käsityön oppimis- ja työympäristön erilaiset innovaatiot

Oman koulun käsityönopetuksen visioinnissa määritellään tulevaa käsityön pedagogiaa sekä tulevan oppimis- ja työympäristön materiaaliteknologioita. Tuumitaan, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan. Siksi vision ideointiin tulee käyttää aikaa ja pitkällisiä pohdintoja. 

Alla olevassa Charles Leadbeaterin nelikenttämallia mukaelevassa kuviossa esitellään eri skenaarioihin perustuva tarkastelutapa, joka sopii yleiseen innovointiin ennen yksityiskohtiin menevien tilaratkaisujen tekemistä.

Tässä nelikenttämallissa eri innovaatiot ryhmitellään muun muassa tavoiteltavan muutoksen laajuuden suhteen vähittäisiin ja strategisiin, mullistaviin innovaatioihin. Kuvioon on sijoitettu innovaatioiden nelikentän mukaisesti erilaisia visioita - tulevaisuuskuvia siitä, miten käsityön tulevassa oppimis- ja työympäristössä työtavat, työmenetelmät ja työtilat voivat sijoittua toisiinsa nähden.

Kuviossa esitellään neljä erilaista ja vaihtoehtoista innovaatiostrategiaa: 

1. PARANNUS (improve): Sama lopputulos, parempi versio nykyisillä keinoilla. 
2. YHDISTELY (combine): Sama lopputulos laajemmalla keinovalikoimalla.
3. UUDISTUS (reinvent): Uudelleen suunniteltuja ratkaisuja uusien tavoitteiden pohjalta. 
4. MUUTOS (transform): Erilaiset lopputulokset, erilaiset keinot.

Erilaiset käsityön oppimis- ja työympäristöt Charles Leadbeaterin (Choosing the right social innovation strategy. Social Innovation Global Academy, Bilbao April 2011) kehittämän innovaatioiden nelikenttämallin mukaisesti. Kaavion lähteenä on  ”Koulusta oppimisen ympäristöksi – työkaluja oppimisympäristöjen muutokseen” -opas. OPH 2018:2. Oppaassa Kuuskorpi ja Nevari ovat hahmotelleet erilaisia koulun tilaympäristöjen innovaatioita. Kaaviota on muokattu käsityön oppimis- ja työympäristön innovaatioihin sopivaksi (Juha Jaatinen ja Opetushallitus).

                                                                                              Kuvio: Opetushallitus

Rakennustiedon RT-kortissa Perusopetuksen tilat, Rakennushankkeen valmistelun lähtökohdat todetaan, että pedagoginen suunnitelma on koulun toimintaa ja rakennushanketta ohjaava työkalu ja se luo perustan tilahankkeen suunnittelulle. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan myös oppilaita tulee osallistaa oppimisympäristöjen kehittämiseen.

Pedagogisen suunnittelun aikana työyhteisö oppii ja asettaa tavoitteita yhdessä. Sitä ennen ei voida siirtyä pohtimaan konkreettisia käsityön oppimisympäristön tila- ja alueratkaisuja. Opetuksen järjestäjän tehtävänä on huolehtia, että koulut määrittelevät tavoitteet ja yhteiset toimintaperiaatteet toimintakulttuurille sekä oppimis- ja työympäristöjen kehittämiselle. Tavoitteet ja toimintaperiaatteet määritellään suhteessa 

• käsityön merkitykseen ihmisen kehittymisessä
• turvalliseen työskentelyyn ja hyvinvointiin 
• perusopetuslakiin
• opetussuunnitelman perusteisiin
• tasa-arvokysymyksiin 
• oppimis- ja työympäristön käyttäjiin

Pedagogiseen suunnitelmaan käsityön oppimis- ja työympäristön suunnitteluvaiheessa kirjattavat näkökulmat ovat

• Käsityön merkitys sekä oppimis- ja työympäristön osa-alueet
• Käsityön opetusjärjestelyt
• Kehittyvä käsityön oppimisympäristö

Pedagogisen vision ja siitä johdetun pedagogisen suunnitelman tekeminen on työsuojelun valvontalain mukaista työsuojelun yhteistoimintaa eli siinä osallistetaan henkilöstö ja/tai heidän edustajansa suunnitteluprosessiin. Tavoitteena on suunnitella mahdollisimman hyvin työhön ja oppimiseen soveltuvat tilat. Pedagogisen suunnitelman laatimisessa on hyvä huomioida myös työsuojelun näkökulmat.

Käsityön merkitys sekä oppimis- ja työympäristön osa-alueet

Käsityön opetuksessa ei riitä, että asioita opiskellaan vain teoriassa tai simuloiden; tarvitaan monipuoliset välineet toiminnalliseen oppimiseen. Käsityössä teoreettista osaamista – suunnitteluosaamista, materiaaliteknologista osaamista sekä prosessi-, dokumentointi-, arviointi-, ja projektiosaamista – sovelletaan käytäntöön oppilaan näkökulmasta, uutta luovalla tavalla. Omien ajatusten, ideoiden ja ratkaisujen esittely, testaaminen ja kokeilu sekä työprosessin suunnittelu, tekeminen, dokumentointi ja arviointi ovat oleellinen osa kokonaisuutta. Käsityöprosessi voi olla oma, oppilasryhmän  tai koko opetusryhmän yhteinen.

Käsityö on tärkeä monipuolisena innovaatiokompetensseja ja yritteliästä toimintaa tuottavana oppiaineena, jolla on iso merkitys niin oppilaan kokonaisvaltaisessa psykofyysisessä ja sosiaalisessa kehityksessä kuin muussakin oppimisessa. Tämä edellyttää käsityön oppimis- ja työympäristöltä oppilastyöpisteiden lisäksi

• erilaisia ja erillisiä työpisteitä, kuten käsin-, väline- ja konetyöskentelyn sekä suunnittelun-, protoilun-, testauksen-, kokeilun-, kehittelyn-, rakentelun- ja dokumentoinnin työpisteitä
• työpisteistä muodostuvia työskentelyalueita ja -tiloja sekä erillisiä työtiloja
• tiloja ja alueita niin työvälineiden, materiaalien ja keskeneräisten töiden säilyttämiseen kuin valmiiden töiden testaamiseen ja esillepanoon.

Käsityön opetusjärjestelyt

Oppiva yhteisö edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa (POPS 2014). Käsityössä tasa-arvoinen oppiminen toteutuu takaamalla oppilaalle tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet opiskella erilaisia työmenetelmiä monipuolisessa oppimis- ja työympäristössä. Käsityön opetuksen tulee vahvistaa ja syventää oppilaiden omasta elämysmaailmasta nousevaa innovointia ja ongelmanratkaisua sekä käsityön tekemiseen, ilmaisuun ja suunnitteluun liittyvien tietojen ja taitojen osaamista. Käsityön opiskelu pohjautuu rakennetun ympäristön ja monista materiaaleista koostuvan, monimateriaalisen maailman havainnointiin, tutkimiseen ja tiedon soveltamiseen. Tekemisen taitoja syvennettäessä tunnistetaan myös erilaisia teknologisia toimintaperiaatteita ja niihin liittyviä käytännön ongelmia. Käsityön kasvatustehtävänä on tukea oppilaiden hyvinvointia ja elämänhallintaa sekä myös työelämään ja ammattiin liittyviä valintoja. Käsityötä toteutetaan kokonaisen käsityöprosessin eri vaiheiden tasa-arvoisen ja yhdenveroisen toteuttamisen kautta.

Käsityön oppiaineen tehtävä on ohjata oppilaita kokonaisen käsityöprosessin hallintaan. Tämä edellyttää oppimisympäristöltä yleistyötilojen ja oppilastyöpisteiden lisäksi monenlaisia perinteisten työmenetelmien kuin myös uudempien digitaalisten teknologioiden työtiloja, työpisteitä ja työalueita sekä yhteyttä muihin oppiaineisiin ja koulun ulko- ja ulkopuolisiin tiloihin.

Opetussuunnitelman perusteet, käsityökasvatuksen ja käsityötieteen tutkimus sekä laaja-alainen teknologiakasvatus edellyttävät opettamisen kulttuurin uudistamista uuden käsityön oppimis- ja työympäristön käyttöönoton yhteydessä sekä silloin, kun muutetaan jo olemassa olevaa oppimis- ja työympäristöä opetussuunnitelman perusteiden toteuttamista tukevaksi. Aiempaa opettamisen kulttuuria ei tule suoraan siirtää uuteen tai uudistettuun oppimisympäristöön sellaisenaan, vaan pedagogiseen suunnitelmaan kirjataan jo tilasuunnittelun alkaessa, mitä uutta tavoitellaan ja mitä vanhaa säästetään ja / tai otetaan käyttöön uudella tavalla.  Yksi keskeisistä opettamisen kulttuurin osa-alueista on käsityön opettajien yhteistyö ja yhteisopettajuuden eri muodot, joiden avulla opetuksen järjestämisellä voidaan tukea oppilaiden käsityöprosesseja aikaisempaa paremmin.

Yhteisopettajuus

Yhteisopetus tai tiimiopetus on käsityön opetuksessa työtapa, jonka avulla käsityönopettajat yhdessä voivat hyödyntää toistensa erityisosaamista ja vahvuuksia käsityön opetuksessa, koulun pedagogisen suunnitelman mukaisesti. Käsityön yhteisopetuksessa on keskeistä kokonaiseen käsityöprosessiin pyrkivä vuorovaikutteinen ja yhteisvastuullinen opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi. Keskeisinä käsityön yhteisopetuksen arvoina voidaan pitää

• sitoutumista yhteistyöhön opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa
• tasa-arvoista työnjakoa ja vastuuta 
• opettajien omien vahvuusalueiden hyödyntämistä
• joustavuutta
• molemminpuolista luottamusta ja toisen ammattitaidon kunnioittamista 
• yhteistä ymmärrystä toimintavoista ja arviointiosaamisesta 

Lue perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista (2014) miten käsityön oppimisympäristöihin ja työtapoihin liittyvät tavoitteet määritellään nivelvaiheittain. 

 ePerusteet Käsityö 

Yhteisopettajuudessa tulee huomioida, että sen suunnittelu vaatii aikaa ja sopivaa tilaa, missä suunnitelmia tehdään. Koko koulun suunnittelussa varmistutaan, että myös opetuksen suunnittelulle on tarpeeksi työskentelytiloja tai -alueita.

Erilaisia luonnoksia käsityön oppimis- ja työympäristöjen kehittämiseen

Kehittämällä erilaisista visioista luonnoksia ja suunnitelmia, mahdollisia tulevaisuudenkuvia, ja vertailemalla erilaisia malleja perinteisestä innovatiiviseen saadaan aikaan keskustelua kehittämisen suunnasta. Luonnoksia suunniteltaessa on vaihtoehtoja oltava tarjolla useampia, jotta aitoa vertailua eri luonnoksien välillä voidaan tehdä. Pedagogisen suunnittelun edetessä luonnokset ja suunnitelmat voidaan nimetä mielekkäällä tavalla yhteisen ymmärryksen lisäämiseksi. Alla muutama erilainen esimerkki käsityön opetuksen toteuttamisen tavoista, joita voidaan ajatella myös tilatarpeita kokoavana malleina konseptointivaihetta varten. Luonnoksia kannattaa tarkastella myös siitä näkökulmasta, voisiko niitä yhdistää keskenään toimivaksi käsityön oppimis- ja työympäristöksi.

1. Muotoilukasvatus -luonnos

Muotoilukasvatus -luonnoksessa käsityön opetustilat muodostavat kokonaisuuden, jossa esimerkiksi kuvataiteen oppimisympäristö on läheisessä yhteydessä käsityön oppimis- ja työympäristöön. Ympäristöt tukevat toisiaan kokonaisuuksina. 

2. Yrittäjyyskasvatus -luonnos

Yrittäjyyskasvatus -luonnoksessa oppimis- ja työympäristön eri tilat muodostavat verkoston yrittäjämäiseksi, tekemällä oppimisen kokonaisuudeksi. Yhteistyötä tehdään myös esimerkiksi kunnan elinkeinoelämän tai paikallisen ammattikoulun kanssa. Jos kunnalla on Startup-toimintaa, voidaan yhteistyötä tehdä esimerkiksi käsityöhön liittyvien valinnaisten aineiden ja lukio-opetuksen sekä käsityön lukiodiplomin osana.

3. Rakennettu ympäristö (asuminen ja liikkuminen) -luonnos

Luonnoksessa käsityö, historia, kotitalous sekä ympäristöoppi ja / tai biologia toimivat erityisen vahvasti toisiaan tukevina kokonaisuuksina.

4. Teknologiakasvatus -luonnos

Teknologiakasvatus -luonnoksessa tilat muodostavat kokonaisuuden STE(A)M-näkökulmasta (Science, Technology, Engineering, Arts, Mathematics). Mallissa käsityö, muotoilu- ja teknologiakasvatus sekä matemaattis-luonnontieteelliset aineet nähdään toisiaan tukevina kokonaisuuksina.

5. Kokeilun, kehittelyn ja rakentelun -luonnos

Kokeilun, kehittelyn ja rakentelun tila, engl. makerspace, on avoin teknologiatyötila, johon voi tulla tekemään erilaisia projekteja. Työtilan toimintakulttuuriin kuuluu yhdessä opettelu sekä välineistön, taitojen ja projektien jakaminen käyttäjien kesken. Kansainvälisesti työtiloilla on rinnakkaisia nimiä kuten esimerkiksi Hackerspace ja Fab lab. Tässä luonnoksessa tiloista löytyy mm. 3D tulostimia, vinyyli- ja laserleikkureita sekä elektroniikkatyökaluja. Käsityön opetuksessa korostuu digitaalinen mallintaminen ja valmistus, elektroniikka ja robotiikka sekä yhteisöllinen oppiminen ja jakaminen.

6. Koulun tai kunnan oma luonnos

Oppimisen ja työskentelyn ympäristöinä koulut sisältävät usein myös mahdollisuuden kehittää taiteen perusopetuksen, kunnan vapaan sivistystyön ja nuorisotyön sekä -työpajatoiminnan yhteistyötä yhdessä perusopetuksen käsityön kanssa. 

Opetuksen järjestäjä

• Havaitse, kuuntele ja huomioi käsityön oppimis- ja työympäristön käyttäjien kehittämistarpeita.
• Käynnistä, resursoi ja tue käyttäjälähtöistä kehittämistyötä.
• Ideoi lukujärjestystä ja työnjakoa vision toteutumisen saavuttamiseksi.
• Järjestä monipuolista täydennyskoulutusta.
• Anna avointa palautetta pedagogisesta visiosta ja sen innovatiivisuudesta.
• Huomioi työturvallisuus ja oppilastyöpisteen määrittely.
• Tarkista pedagogisten ratkaisujen pysyminen linjassa kunnan toimintasuunnitelmien kanssa.

Koulu

• Kerätkää käyttäjätietoa ja keskustelkaa.
• Laatikaa kriteerit kehittämiselle.
• Valitkaa suunta kirjaamalla visio kaikkien ymmärtämään muotoon.
• Tehkää vision toteutuskelpoisuuden arviointi.
• Varatkaa riittävästi aikaa visiosta keskustelemiseen. 
• Varmistakaa vision kehittäminen pedagogiseksi suunnitelmaksi.
• Huolehtikaa vision kirjoittamiseen järjestetty aika, vastuunjako toimijoiden kesken sekä palkkausresurssi. 
• Mahdollistakaa aktiivinen osallistaminen osaksi koulun toimintakulttuuria.
• Esittäkää ja selventäkää pedagoginen visio ja -suunnitelma rakennuksen suunnittelijoille.

Pedagogisen vision ja suunnitelman laatimiseen liittyviä kysymyksiä

• Mitä kohti opetuksen kehittämisessä ja uudistamisessa ollaan menossa?
• Mihin ideaan perustuu ajatus koulun toimintakulttuurin fyysisistä, sosiaalisista ja tieto- ja viestintäteknologisista tekijöistä?
• Miten ohjeistetaan käsityön opetuskerroilla tapahtuva opetus? 
• Minkälaisen mielikuvan kokonaiseen käsityöprosessiin antaa käsityön yleistyötila tai oppilastyöpiste? Odotetaanko siellä opettajien ohjeita vai kannustaako se oppilaiden oma-aloitteisuuteen ja kekseliäisyyteen?
• Minkälaisessa innovatiivisessa oppimisympäristössä käsityötä tulevaisuudessa opiskellaan?
• Mitä oppimis- ja työympäristössä on tarkoituksena tehdä, millaista lopputulosta työskentelyssä haetaan?
• Mikä käsityön opetuksessa ja oppimis- ja työympäristöissä säilyy, mitä uutta otetaan, ja mitä ja miksi tehdään toisin?
• Minkälaisella lukujärjestyksellä ja työnjaolla tuntikehyksen mukaista työtä tehdään? 
• Mitä yhteistyö ja yhteisopettajuuden eri muodot edellyttävät opettajien työskentelyltä, vastuunjaolta ja liikkumiselta oppimis- ja työympäristössä?
• Mikä on kouluyhteisön vahvuus, voimavara ja ainutlaatuisuus?
• Minkä signaalin käsityön oppimis- ja työympäristö antaa oppilaille ja tiloissa toimiville?
• Mikä on sopiva ryhmäkoko pedagogisen suunnitelman toteuttamiseksi? 

Suunnittelija

• Päivitä tietosi käsityön opetuksesta käsityön opettajien kanssa yhdessä keskustellen.
• Kerro opettajille ja opetuksen järjestäjälle tilasuunnittelun eri mahdollisuuksista.
• Tutustu koulun pedagogisen suunnitelman.
• Esitä kysymyksiä ja luo toimiva vuorovaikutussuhde käyttäjien ja opetuksen järjestäjien kanssa.
• Arvioi ja avaa pedagogista suunnitelmaa luonnosten avulla.